Suomalaisen syntyvyyskeskustelun absurdius

Ella Kivisaari

Photo by Samuel Boateng

Suomalainen syntyvyyskeskustelu ei ota huomioon väestönkehityksen historiaa eikä liian sitä päivänselvää rasismia, jolle koko niin sanottu ongelma pohjaa. Syntyvyyden laskusuhdanne on ollut ennustettavissa jo vuosikymmeniä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että maailmasta olisivat sillä aikaa loppuneet lapset kesken. Päinvastoin, lapsia kyllä riittää, mutta kelpaavatko he?

Näin nuorena naisena sekä pian valmistuvana kansantaloustieteilijänä tämä julkinen keskustelu syntyvyydestä alkaa todella pikkuhiljaa korpeamaan.

Photo by @gift_habeshaw via Unsplash

Ensinnäkin,

syntyvyyden lasku oli teollisuusmaissa ennustettavissa (joskin ei niin helposti) jo 80-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat olivat tällöin työikäisiä, ja talouksien huoltosuhteet näyttivät ruusuisilta, kun suurin osa väestöstä oli töissä ja lapsia ja vanhempaa väestöä oli suhteessa vähän.

Väitän, että koko 80-luvun kulutusbuumi pohjasi nimenomaan suurten ikäluokkien valtavan työvoiman synnyttämään kuplaan, joka sittemmin puhkesi. Tuntuu, että koko taloudellinen järjestelmä on jätetty niille sijoilleen - että pitäisi tuottaa enemmän, kuluttaa lisää, ja kasvaa loputtomiin. Matemaattisesti ja statistisesti teollisuusmaiden väestön kääntyminen laskuun on ollut suhteellisen päivänselvä asia jo pitkään.

@freetousesoundscom via unsplash

Ja nyt asiaa yritetään sitten tilkitä ''vauvasatasilla''. En usko, että sata euroa saa yhtään ketään hankkimaan lasta. Lapsen hankkiminen on ihmiselämän suurin ja vastuullisin päätös, eikä sitä todellakaan tule tehdä kevyin perustein. Kielitaitoiset ja globaalit milleniaalit, joille maailma on ollut avoin koko heidän elämänsä ajan, ovat tämän tajunneet. Vaihtoehtojen kirjo verrattuna ihan vaan vaikkapa 90-lukuun on aivan eri kaliiberia. Ja mikäli omia lapsia haluaa, hieno juttu - mutta yhteiskunnalta ihmisten päätöksiin puuttuminen on lähinnä groteskia. Tämän takia politiikassa tulisi keskittyä talouden ja hyvinvointivaltion rakenteiden muutokseen, eikä näillä kummallisilla sivuraiteilla syyllistää pätkätyöhelvetissä kärvisteleviä milleniaaleja.

Toisekseen,

koko taloutemme rakenteen on PAKKO muuttua. Ympäristö ei tule kestämään jatkuvan kulutusjuhlan puolikrapulaista örveltämistä. Kasvun loppumista tämän ei tarvitse välttämättä tarkoittaa, sillä talouskasvua voi luoda myös kestävästi - tämä vain tarvitsee innovaatioita, uutta teknologiaa, ja kestävästi tuotettujen palveluiden ja tuotteiden osuuden nousua elinkeinorakenteessa.

@kchance8 via unsplash

Esimerkiksi ravintoloissa ja kahviloissa syöminen, tanssitunneilla ja konserteissa käyminen sekä uusiutuvaan energiaan investoiminen kasvattavat kaikki BKT:tä, ja huomattavasti hiilivapaammin kuin uuden TV:n ostaminen kerran vuodessa.

Kolmannekseen,

kukaan ei puhu siitä järkyttävästä, piilevästä rasismista ja muukalaisvihasta minkä tämä keskustelu kätkee alleen. Toisessa HS:n artikkelissa kerrotaan, kuinka ''vastaajien mielestä suomalaisten kannustaminen lapsentekoon on parempi keino huolehtia työikäisten määrästä kuin työperäisen maahanmuuton lisääminen''. Voi hyvä Elämä. Siis on ihan oikeasti on parempi idea painostaa nuoria hankkimaan lapsia, kuin toivottaa tervetulleeksi Suomeen ihmisiä, jotka sinne haluaisivat tulla tekemään töitä ja mahdollisesti kasvattamaan omia lapsiaan?!?! Ja pelkästään jo tämä, että ihmisen pitää olla ''työkelpoinen'' Suomeen tullessaan on eettisesti väärin ja arveluttavaa.

Tiedättekö mitä?

Maailmassa on tuhansia pakolaisleirejä, joilla kärvistelee miljoonia lapsiperheitä, jotka antaisivat melkein mitä vain saadakseen mahdollisuuden tarjota lapsilleen parempi tulevaisuus Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Mikseivät nämä lapset ja heidän perheensä kelpaa? (lapset eivät ole valkoisia.) Yleinen vasta-argumentti on se, että maahanmuutto maksaa. No niin maksaa. Mutta aika paljon maksaa myös Suomessa syntyvän lapsen kasvattaminen, hoitaminen ja kouluttaminen.

Nyt ihan oikeasti

Lopetetaan tämä järkyttävä syntyvyyssoopa, ja sen sijaan:

1. otetaan tilastot kauniiseen käteen ja todetaan, että kappas, tämähän oli tiedossa jo pitkään ja täten uusi normaali

2. kasvatetaan sekä humanitaarisen että työperäisen maahanmuuton määrää, ja ohjataan syntyvyyden laskusta vapautuvat varat maahanmuuton sujuvuuteen

3. ruvetaan syntyvyyspelleilyn sijasta miettimään, miten talous ja yhteiskunta vastaavat tähän muutokseen

4. ollaan iloisia siitä, että ihmiset hankkivat lapsia harkiten, ympäristön tilan huomioon ottaen, ja että tämä mahdollistaa paremman tulevaisuuden tuhansille sotaa pakeneville lapsiperheille vuosittain.

Olkaa hyvät, olen puhunut.

P.S. Tämä ei siis silti tarkoita sitä, ettei omia lapsia saisi haluta; päin vastoin; mutta se, että joka taivaan aamu kun avaan puhelimen saan kuulla kuinka minun pitäisi lisääntyä, vaikka maailma halkeaa kohta ihmisten liiallisen määrän takia, on aivan käsittämätöntä kuraa.